Jos omassa kunnassasi koulusuunnistus on moitteettomalla tolalla, vilpittömät onnittelut! Tosiasia kuitenkin taitaa olla, että monin paikoin olisi parantamisen varaa. Yhtä ainoaa ratkaisua onneen ei ole, eikä sinne ole myöskään kovin monia oikoteitä… Jokaisella paikkakunnalla pitää miettiä ne kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat keinot. Isoilla paikkakunnilla on useita kouluja ja tuhansia ja taas tuhansia oppilaita. Pienillä paikkakunnilla useat eri ikäiset oppilaat liikkuvat samanaikaisesti liikuntatunneilla, joka sekin aiheuttaa omat ongelmansa. Ja kaikkea löytyy myös tältä väliltä. Jokaisen seuran ja paikkakunnan kannattaakin järjestää asia juuri itselle sopivalla tavalla. Seuraavassa on muilta seuroilta bongattuja ideoita seuroille vinkeiksi. Valitkaa sopivat, muokatkaa niitä tai keksikää ihan uusia juttuja lisää! Hiukan alempaa tekstistä löytyy sitten vinkkejä niille paikkakunnille, joilla ei omaa toimivaa suunnistusseuraa ole.
Suunnistusseurat:
1 – Selvittäkää rahoitus kartoitukselle. Kuka maksaa viulut? Kunta voisi omistaa kartan, jolloin valmistuksen jälkeen se pysyisi kunnan hallussa ja sitä kautta hoituisivat sitten päivityksetkin. Se rinnastuisi tällöin helpommin muihin liikuntapaikkoihin. Osittainen omistus-valmistus-yhteistyö on suositeltavaa, jos kunta ei kokonaisomistamiseen pysty lähtemään mukaan. Aina kannattaa selvittää!
2 – Hankkikaa kartoittaja. Oman seuran kartoittaja voisi tehdä kunnalle muutaman viikon töitä ja laittaa kaikki alueen koulukartat kuntoon. Sopiva kesätyö nuorelle opiskelijalle? Kunta palkkaisi, seura toimisi kartoittajan hankkijana. Jos omasta seurasta ei sopivaa henkilöä löydy, ulkopuolisia kartoittajia voi hakea SSL:n sivuilta.
3 – Tilatkaa kartoittaja ja sopikaa kustannuksista mahdollisimman pitkälle etukäteen, ettei tule yllätyksiä puolin eikä toisin. Kuka maksaa? Kunta, koulu, seura…?
4 – Lisätkää karttoja pdf-tiedostoina seuranne kotisivuille internetiin. Ainakin kaikki pihakartat voi varmasti laittaa avoimesti katseltaviksi ja tulostettaviksi. Voitte myös ladata sinne karttoja, joissa on mukana rataehdotuksia ja mukana ohjeteksti siitä, kenelle rata voisi olla suunnattu.
5 – Käykää pitämässä monipuolinen suunnistustunti tai –päivä. Opettajat saavat siitä lisäpuhtia omaan suunnistusopetukseensa ja käyttävät menetelmiä mahdollisesti jatkossakin. Yhteen 60 minuutin tuokioon saa mainiosti mahdutettua jopa kolme pientä toimintoa, kun vain on kunnolla miettinyt ne etukäteen. Pienet viuhkamaiset sprinttiradat parilla-kolmella rastilla ja leimausrata (ilman karttaa) ovat supernopeita viedä ja viritellä. Jos mukaan lähtee isompi joukko oppilaita ja opettajia, kasvattakaa toimipisteiden määrää niin, että yhdelle pisteelle tulee kerrallaan 10-30 oppilasta. Sovitun ajan kuluttua opettajat kuljettavat sitten oppilaansa seuraavalle toimintapisteelle, jossa vietetään taas se 20-30 minuuttia.
6 – Virittäkää maastoon kiintorastiverkosto tai viekää tietyiksi päiviksi tai viikoiksi keväällä ja syksyllä rastit maastoon. Ilmoittakaa kouluille ajankohdat, jolloin rastit ovat käytettävissä ja tarjotkaa vaikkapa vielä ohjaaja paikalle tietyiksi aamupäiviksi kyseisenä aikana.
Paikkakunnat ilman suunnistusseuroja:
1 – Selvittäkää rahoitus karttoihin. Kunta?
2 – Hankkikaa kartoittaja. Lista sopivista henkilöistä löytyy SSL:n kartoittajarekisteristä netistä.
3 – Pyytäkää kartoittajaa asentamaan kartat koneillenne vaikkapa pdf-muodoissa, jolloin saatte niitä halutessanne tulostettua (väritulostimella).
4 – Lukekaa olekartalla-sivustolta vinkkejä oppituntien pitämiseen. Tehkää yhteistyötä naapurikoulujen ja –opettajien kanssa, niin pääsette vähemmällä! Kielikylpymäinen sekoitus eri kielisiä oppilaitakaan ei ole mikään este…