Viimeisimmässä (09/2010) Koululainen-lehdessä suunnistus mainittiin yhtenä ”parhaista harrastuksista”, jopa kannessa. Televisiossa näkyy suunnistusta niin MM-kisoista kuin kotimaan SM-kisoista. Hieno lähetys tuli myös Tukholmassa kesäkuussa juostusta vanhankaupungin sprintistä. Kouluissa ei enää juosta kauhusta jäykkänä terveydenhoitajan vastaanotolle hankkimaan viime tipassa liikuntakieltolappuja suunnistustuntien lähestyessä. Eräs eteläsuomalainen leirikoulunsa juuri päättänyt luokka kertoi yösuunnistuksen olleen kaikista hauskinta koko leirikoulussa.

Suunnistuksesta on tullut pidetty ja kiinnostava harrastus, mikä näkyy myös oravapolkukoulujen, suunnistuskerhojen ja kuntorastien kasvavina osallistujamäärinä. Syitä on varmasti monia, joku innostuu ulkoilusta, toista kiinnostaa haasteet ja monipuolisuus, joku ehkä haluaa säännöllisesti vaihtaa maisemaa harrastuksensa parissa. Pääasia on, että suunnistetaan ja liikutaan.

Luokanopettajien ja liikunnanopettajien kannattaa ottaa kaikki hyöty irti tästä myönteisestä suhtautumisesta. Järjestäkää monipuolisia ja innostavia suunnistustunteja, vaihdelkaa metodeja, kokeilkaa erilaisia karttoja, suunnistakaa sisällä liikuntasalissa ja ulkona koulun pihalla. Pieniä spurtteja, tasaisempaa etenemistä, leimauksia, ilon kiljahduksia, kaikkea mahtuu suunnistustunteihin. Jos oma takki alkaa tyhjentyä ideoista tai samat vanhat metodit tympivät, kannattaa kurkata lisää vinkkejä täältä Olé kartalla!-nettisivuilta. Kartanlukutaito-, suunnistustaito- ja vinkkipalkeista löytyy valmiita harjoituksia niin sisälle kuin ulos, isommille ja pienemmille. Ja kaikki on tietysti käytössä aivan ilmaiseksi.

Suunnistusintoa kaikille!